Luento, joka käsitteli yrityksen yhteiskuntavastuuta ja globasaatiota johtamisessa, toteutettiin normaalista luento mallista poiketen ”kalanmaljakeskustelun” avulla. Luennon aluksi opiskelijat jakautuivat ryhmiin sen mukaan millaisessa asemassa etiikan kuuluisi olla organisaatiossa. Ensimmäisessä ryhmässä päämääränä oli ”voiton tavoittelu”. Toisessa ”lakien ja asetusten noudattamista” pidettiin tärkeänä. Kolmannessa ryhmässä olivat ne, joiden mielestä ”kuluttaja näkökulma on tärkeä ja eettisyys voi olla kilpailuetu”. Neljännessä ryhmässä ”eettisyys ja erityisesti kestävä kehitys on avain voittojen saavuttamiseksi pidemmällä tähtäimellä”. Mahdollisuus oli myös jäädä esimerkiksi kahden ryhmän puoliväliin. Näissä ryhmissä jakauduttiin vielä pienempiin noin neljän opiskelijan ryhmiin, joissa keskusteltiin aiheesta ja näkökulmista. Ryhmässä pohdintojen jälkeen oli kalamalja keskustelun vuoro, joka toteutettiin sillä tavoin, että luentosalin etuosaan oli asetettu tuoleja ja opiskelijat saivat vapaasti mennä keskustelemaan aiheesta, neljä kerrallaan.
Neljään ryhmään jakautuessa ryhmä 3 eli kuluttaja-ja markkinointiryhmä osoittautui kaikista suosituimmaksi, ryhmät 2 ja 4 keräsivät saman suuntaisesti opiskelijoita ja ryhmän 1 valitsi ainoastaan yksi henkilö. Huomioni mukaan ryhmien 3 ja 4 välille sijoittui myös tasaisesti opiskelijoita. Aluksi ryhmäjaot kuulostivat melko jyrkiltä, mutta keskustelu käytäessä kävi ilmi, että rajat ryhmien välillä eivät välttämättä olekaan niin selkeitä. Mielenkiintoinen nosto oli myös ryhmän 1 opiskelijalla, joka otti kantaa siihen, että voiton tavoittelu mielletään usein sellaiseksi, jossa voittoa tavoitellaan häikäilemättömästi muiden asioiden kustannuksella. Entä, jos voiton tavoitteluksi otettaisiinkin esimerkiksi 0,1% vuodessa ja voitaisiin ottaa muita kuten eettisiä asioita ja kestävää kehitystä huomioon. Tämä haastoi ajatusta voiton tavoittelun maksimoinnista.
Itse sijoituin kolmanteen ryhmään ja keskustelussamme nousi esille sertifikaattien käyttö ja merkitys kuluttajien kannalta. Useissa tuotteissa löytyy, jokin sertifikaatti ja niiden avulla tuotteille saadaan kilpailuetua. Niiden yleistyessä kuitenkin heräsi myös kysymys niiden luotettavuudesta ja tuntemus, että tuotteille on ”keksittävä” jokin sertifikaatti, jotta ne saisivat kilpailuetua. Merkkejä on myöskin niin paljon, että kuluttajien on vaikeaa osata kaikkia ja näin ollen luottaa niihin. Samalla kuitenkin heräsi omia valintoja kuluttajana pohtiessa se, että tuotteita valitessa kuitenkin usein pitää eettisesti parempana valinta tuotetta, jossa se sertifikaatilla ikään kuin todistetaan, vaikka tiedostaa, että niihin ei välttämättä ole täyttä luottamusta ja tietoa millaisia keinoja esimerkiksi tuotannossa on käytetty. Mielenkiintoisena myös esiin nousi se kenen kannalta eettisyyttä katsotaan, esimerkiksi länsimaalaisten vai kehitysmaiden. Meillä eettisenä näyttäytyvät muutokset tuotannossa saattavat todellisuudessa esimerkiksi heikentää oloja kehitysmaissa, joissa tuotanto tapahtuu.
Kokonaisuudessa tämä luento muoto oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Tosin tässä yhteydessä luentotila ei kenties ollut paras mahdollinen ja ”tiiviimpi” tila olisi voinut toimia paremmin erityisesti kalamaljakeskustelussa. Yrityksen eettisyyttä voidaan katsoa monelta kantilta ja tärkeää olisi osata muodostaa kokonaisuus, jossa yhdistyvät eettisyys, mutta myös taloudellinen hyöty ja voiton tavoittelu.