Luennolla käsiteltiin johtajuusajattelun kehittymistä, sen tutkimusta sekä erilaisia johtamistyylejä. Lopuksi luennolla päästiin motivaation käsitteeseen ja sen muotoutumiseen johtamisen lopputuloksena. Luennon alussa käytiin läpi johtamisen käsite, joka toimi pohjustuksena tulevalle opetukselle. Toisaalta kurssilla kyseinen käsite oli tullut jo aiemminkin esille, joten tämän ajan olisi voinut käyttää myös jonkin muun asian opettamiseen, mutta kertaus on opintojen äiti.
Johtamisen ymmärtäminen on muuttunut tieteen kehittyessä yhä enemmän kohti ajattelua, jossa johtamista ei nähdä niinkään synnynnäisenä ominaisuutena, vaan taitona, joka on mahdollista oppia. Ehkä tämä onkin todistus siitä, että kyseessä on tieteen alue, joka on kehittyessään kyennyt löytämään uusia faktoja johtamisen olemuksesta. Piirreteorian kehittymisen myötä jokainen kykenee omaksumaan johtajalle eduksi olevat ominaisuudet, mikä johtaa siihen, että sopivan motivaation vallitessa näitä ominaisuuksia on myös mahdollista vahvistaa.
Oikeanlainen johtaminen on tilannesidonnaista ja muodostuu johdon arvojen sekä tavoitteiden yhteisvaikutuksesta. Yritysmaailmassa voidaan lähteä oletuksesta, jossa johtamisen päätavoitteena on tuottavuuden maksimoiminen mahdollisimman kannattavalle tasolle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi työntekijöiden suoritukset tulee saada mahdollisimman korkealle tasolle, joka on mahdollista sisäisen- ja ulkoisen motivaation lisäämisen kautta. Uskon, että motivaation lisäämiseen tarvitaan inhimillistä kohtaamista sekä aitoa välittämistä. Näin ollen mielestäni hyvä johtaminen ei voi perustua ainoastaan voiton maksimoinnista välittämiseen, vaan tarvitaan myös inhimillistä pääomaa, vaikka työntekijöistä välittäminen ei olisikaan yrityksen päätavoite. Siitä kuitenkin väistämättä muodostuu tärkeä osa pääasiallisen tavoitteen toteutumista.